Kivisateessa
huudot niskassa,
tuhansien öitten otteessa.
Häpeä huuhtoo
kumaran varteni kaappaa,
harteilla hauras hiljaisuus.
Huokaus käy
rukouksen edellä:
on toivon lintu vapaana jo.
Annan siipien iskeä,
ja silloin minä huomaan:
seison syreenisateessa.
